Tomi Kontio. Finlandia 1966. Poeta, cuentista y narrador. Premio: Kalevi Jänti, 1996. Premio helsingin Sanomat: Mejor Opera prima, 1999. Premio finlandia Junior, 2000. Libros de poesía: Bajo el cielo, salón de baile, 1993. Disci del segador, 1996. En lo alto del cielo, 1998.

CAMINÉ 


Caminé a través de dos mil años,
más de un kilo de tierra incultivable en las botas,
en las retinas escarcha
que todo acerca.
Caminé como por un mercado,
entre el espacio de las tiendas y los cafés, de los tenderos
y pescados.
Con pasos milenarios caminé sobre la piedra gélida,
resbalando contra el invierno y las noches de Walborg
ya coaguladas por la aurora boreal,
en ellas se bebía helada aguamiel 
desde las cuencas de unos ojos de niños.
Es sorprendente que permanezcan todos en esas piedras
entre el mercado soñoliento que se despierta,
un paso aquí, otro allá,
mil invenciones y diez millares de asesinatos, uno encima
del otro.
Todavía hablas de lo que fue
- mi amigo, mi madre, mi maestro -
de lo que estuvo y está aquí
en un pasado convertido en estatua.
Caminé sobre dos mil imágenes,
por encima de piedras y de escamas heladas,
murciélagos gritando en mis talones.

.

Traducción: Coral Bracho y Tarja Roinila. 


KULJIN 

Kuljin kahdentuhannen vuoden halki,
saappaissa toista litraa joutomaata,
verkkokalvoilla kuuraa,
joka tuo kaiken liki.
Kuljin niin kuin olisin kulkenut    
torilla,
puotien, kahviloiden, kalojen
ja kauppiaiden avaruudessa.
Kuljin tuhatvuotisin askelin
jäätyneellä kivellä,
liukastellen kaamoksiin ja 
revontulien
hyytämiin valpurinöihin,
joissa juotiin jäistä simaa lasten 
silmäkuopista.
Että ne kaikki ovat tämän uinuvan
ja heräävän torin mukuloissa,
askel siellä toinen täällä,
tuhat keksintöä ja kymmenentuhatta 
murhaa
toinen toistensa päällä.
Vieläkö puhut siitä mikä oli
- ystäväni, äitini, opettajani -
siitä mikä oli ja on tässä
patsoittuneessa menneisyydessä.
Kuljin kahdentuhannen kuvan päällä,
jäätyneiden kivien ja suomujen 
päällä,
lepakot kantapäissäni kirkuen.